torstai, 20. toukokuu 2010

Helle tokoilua

Kuumat kelit senkun jatkuu, tänään tokotreeneissä vaivaiset +25 astetta… Hyvin jaksoi Nappula siitä huolimatta, saa olla oikeinkin tyytyväinen!

Ensin otettiin pieni pätkä seuraamista, mikä oli hyvää! Ei nyt mitään täydellistä, mutta hyvää. Paikka pysyi, kontakti pysyi ja koiralla oli hyvä fiilis. Mun tarvis vaan pikkuhiljaa alkaa luottaa siihen, ettei tarvis tuijottaa toista. Tai en mä enää sitä suoraan tuijota, mutta sillai vähän täytyy kokoajan nähdä että varmaan tulee mukana…. Pidin käden suht alhaalla taskun päällä ilman ruokaa, tämä sujuu jo. Nyt vaan pitäisi hivuttamaan kättä vielä alemmas ja alkaa liikutella pikkuhiljaa, että päästäisi kokonaan eroon.

Seuraavaksi kokeiltiin jäävistä maahanmenoa ja seisomista. Mähän en ole niitä ottanut vielä ollenkaan seuraamisen osana, ainoastaan yksittäisinä liikkeinä. Nyt otettiin ensin maahanmeno seuraamisesta käsiavulla maahan, ei ongelmaa. N meni hyvällä tekniikalla ja nopeasti sekä malttoi pysyä maassa. Seisomistahan me ollaan kaiken kaikkiaan tehty tosi vähän, mutta hyvin pysähtyikin ja pääsin kääntymään eteen. Näitäkin nyt sitten vaan treenaamaan, tuskin mä enää sitä seuraamista saan näillä pilattua. Toivottavasti.

Ruutua otettiin ihan ensimmäistä kertaa namialustalla. Ihan ok, vähän piti miettiä että saiskohan sen namin tuolta toiselta ihmiseltä ja että pitiköhän tässä nyt jäljestää tuonne alustalle. Voi olla, että Nadin kanssa saa ruutuun ottaa jonkun muun kuin namialustan avuksi, sen verran se nenä painuu maahan helposti. Mun tekis mieli kokeilla naksuttelemalla, josko hoksaisi itse ja oppisi suoraan oikean paikan keskelle ruutua. Täytyy tätä vähän nyt miettiä uskaltaako, ettei mene ihan läskiksi koko ruutu…

Hypyllä tietää mitä tehdä, muttei yhdistä käskysanaa tekemiseen ollenkaan. Kokeiltiin namialustalla, mutta ensimmäisellä kerralla näin N pysähtyi esteen eteen ja koitti kurkottaa namia, minkä jälkeen loikkasi paikaltaan poikittain esteen päälle…. Eipä tämä onneksi tuntunut häiritsevän, vaan seuraavilla toistoilla meni jo paremmin. Täytynee vahvistaa hyppy käskyä vielä paljon.

Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa pari kertaa. N pysyy tosi hyvin istumassa, mutta ensimmäisellä kerralla kaartoi hassusti vasemman kautta. Seuraavat meni jo paremmin, muistin ohjata selkeämmin eteen istumaan. Edessä on kyllä suora ja sopivan tiivis tokoon.

Kaiken kaikkiaan Nadille kiva treeni, pitkästä aikaa kimppatreeneissä ja kauheassa kuumuudessa jaksoi keskittyä hyvin ja teki paremmin kuin mitä se oikeastaan osaakaan. Nyt vaan tarvis taas ahkeroida asioita eteenpäin, Toko leiri lähestyy kuun vaihteessa.

Vikkekin oli mukana, Nadin treenien ajan makoili varjossa ja pääsi lopuksi vähän touhuamaan. Otettiin noutoa, seuraamista ja jäävät ja leikittiin, leikittiin ja leikittiin. V oli oikein ylpeä, kun sai viimisenä kaiken huomion itselleen ja narupallolleen. Lopuksi Vikke ja Nadi pääsi vielä juoksenteleen kentälle, tosin Vikellä loppui siinä kohtaa kunto ja paineli makoileen varjoon… Nadi piti itselleen agitreenit ja paineli puomin ihan oma-aloitteisesti pysähtyen loppuun kontaktille…. Se on ihan hassu

Viikonloppuna koitan ulkoiluttaa taas kameraakin pitkästä aikaa, toivottavasti vaan olisi sellainen sopiva kuvauskeli. Jos saisi Viken kevennetystä olemuksestakin pari kuvaa.

keskiviikko, 19. toukokuu 2010

Juoksua ja hellettä....

Jahas, vähän on päivitys jäänyt… Koitan kursia kuukauden kiinni ja korjailla ja lisäillä tähän jo reilu viikko sitten kirjoitettuun tekstiin kaiken oleellisen, joten luvassa sekavaa sepustusta...

Alkuun eleltiin hieman hiljaiseloa pari viikkoa mun työkiireiden vuoksi. Jotain pientä on kuitenkin tehtykin, agin alkeiskurssi on nyt käyty loppuun ja jatko on kovasti mietinnässä. Nadi aloitti myös toisen juoksunsa viime viikolla, mikä selittänee osaltaan viime aikojen vaihtelevaa kiinnostusta tekemiseen.

Reilu kolme viikkoa sitten treffattiin tiistaina kentällä kaveria, jonka aussi uros oli vakaasti sitä mieltä, että nyt haisee ja hyvälle. Me vaan naurettiin Kakelle ja yritettiin uskotella, ettei siellä mitään ole. Nappula oli kyllä harvinaisen äkäinen peräpään haistelusta, joten pieni epäilys jäi kalvamaan, eikä ihan suotta. Keskiviikkona neiti paineli nenänsä perässä kotona pitkin pusikoita, eikä nähny eikä kuullu mitään. Tämä oli ensimmäisen juoksun alussakin ainoa merkki, joten peräosasto joutuikin tarkkaan syyniin, vaikken vielä keskiviikkona mitään kiinni saanutkaan. Torstaina oltiin toiseksi viimeistä kertaa agin alkeiskurssilla, missä myös havaittavissa hieman haahuilua aina vapaahetkinä, esteillä ei ongelmaa. Uusina esteinä otettiin keinu ja pussi, ainoat, mitä ei vielä kurssin aikana oltu läpi käyty. Pussiahan me oltiin jo kokeiltu, joten se meni heti hyvin. Keinulla muutama ensimmäinen kokeilu meni hyvin, N ei välittänyt keinusta oikeastaan mitään. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin huomasi, että tässähän on joku juttu ja alkoi hieman jarrutella keinun kallistamista. Ei kuitenkaan mitään isompaa, saatiin ihan onnistuneita toistoja tästäkin! Lopuksi otettiin pientä radan pätkää, puomi -> kaareva putki vasemmalle -> hyppy. Puomilla aluksi näkyi keinun treenaus varovaisuutena, muuten meni hyvin ja sujuvasti. Torstai iltana sitten jäi kiinni ensimmäiset juoksutipat lattialla, joten ei se Kaken nenä kauhean väärässä ollutkaan

Loppuviikko menikin koirien osalta lähinnä pelolla lenkkeillessä ja lepäillessä. Tiistaina alkoi Nadin juoksujen aikaiset työkoiran hommat mun seurana toimistolla, vaikka kotona vielä annoinkin niiden valvottuna olla samoissa tiloissa. Vikke pääsi tiistaina vähän mun kanssa käymään kentällä, lähinnä leikittiin ja tehtiin pikkujuttuja ennen kesän kurssilaisten teoriakertaa. Vikellä oli ihanaa ja teki hyvin se mitä tehtiin. Keskiviikkona käytiin vielä riehulenkkeilemässä Wilman kanssa. Mun mielestä on ihan huippua, että tytöt tulee niin hyvin toimeen myös juoksujen aikana, vaikkeivät asukaan samassa osoitteessa! Vähän Wilman pitää tavallista enemmän päteä ärisemällä Nadille, mutta N ei sano sille takaisin (ainakaan suoraan), joten yhteiselo sujuu hienosti. V on suurimman osan ajasta auttamatta ulkopuolinen tyttöjen jutuista. Torstaina laitoin koirat jo sisälläkin eripuolille portteja, mutta käytiin vielä yhdessä pitkällä hihnalenkillä. Varmaan noiden kanssa pystyisi hihnalenkkeilemään pidemmällekin, V on sen verran nöyrää poikaa, ettei se mun silmien alla uskalla edes yrittää mitään…. Oman mielenrauhan takia en kuitenkaan viitsi kokeilla, helpommalla taidan päästä kun pidän kokonaan erillään. Sisälläkin V lähinnä kaihoisasti katselee mua portin takaa, et ’et sä nyt millään vois mua päästää ihan hetkeks edes Nadin puolelle’. Mä oon kyllä toistaseks päässy ihan todella helpolla juoksujen suhteen, tosin odotellaan nyt ne tärpit ja katsotaan nuolaisinko vähän turhan aikaisin….. Toistaiseksi meillä on kuitenkin ihan rauha maassa, nytkin N nukkuu keittiössä porttia vasten tuossa mun takavasemmalla ja V tässä takkahuoneen oikeassa nurkassa.

Hienosti aiheesta toiseen pomppien siirrytään siis takaisin agiin ja Nadin alkeiskurssin viimeiseen kertaan (toissa viikon) torstaina :D  Nyt, kun kaikki esteet oli jo käyty läpi, oli ohjelmassa kaksi pientä radan pätkää, sekä itsenäiseen harjoitteluun kepit ja ”vauvakeinu”. Me aloitettiin keinulta, johon saatiinkin mukavasti varmuutta alun pienen epäröinnin jälkeen. Oli tosi hyvä, että meillä oli nyt käytössä matalampi harjoittelukeinu. Kepit sujuu tuolla ihan uskomattoman hyvin, mä en voi edelleenkään käsittää, kuinka helpolla N esteet hahmottaa. Ensimmäisenä ratana oli rengas -> A suoralla linjalla, putki suorassa kulmassa vasemmalla A:n jälkeen, putkella valssilla puolen vaihto, kaksi hyppyä jyrkällä kaarevalla linjalla oikealle ja viimeisenä pituus. Radan pätkä oli siis S:n muotoinen, keskellä puolen vaihto. Tämä meni sujuvasti, mä kuulemma ohjaan sujuvasti, tosin asiaa ihan hiukkasen auttaa se, että koiraa ei tarvitse ohjata ihan vierestä, vaan pystyn ottamaan siihen etäisyyttä. Nadilla alkaa vauhti kasvaa melkoisesti, kun tehdään useampaa estettä putkeen, joten tässä taitaa joutua ohjaaja kuntokuurille ihan kohta. Toisella radan pätkällä oli hyppy, suora linja pöydälle, pöydältä 90 astetta vasemmalle, hyppy, 90 astetta vasemmalle suoraan putkeen ja muurille, muurilla valssilla puolen vaihto ja kaarevalla oikealla linjalla kaksi hyppyä ja viimeiseltä hypyltä suoraan kepeille. Tässä jouduin ensimmäisellä kerralla muistuttamaan pöydän näyttämällä vierestä ja myöhästyin aluksi putkelta muurille niin, etten ohjannut koiraa muurille vaan meni ohi, mutta parilla yrityksellä saatiin sujumaan! Kepit meni hyvin myös ”radan” osana, eikä juoksut haitanneet  tekemistä ollenkaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen, meillä oli todella hauskaa! Nyt vaan tosiaan pitäisi kehitellä jatkoa meidän ”agiuralle”. Viikossa on vaan liian vähän päiviä ja vuorokaudessa tunteja, mutta eiköhän me jotain keksitä 

Tulevassa ohjelmassa on Tokon hinkkausta, meillä olisi alkanut ohjatut treenit jo nyt torstaina, mutta N pääsee mukaan vasta juoksujen loputtua. Vikke päässee ensi viikolla tuuraamaan Nappulaa. Kuun vaihteessa on vuorossa Nadin kanssa pari päivän tehotreeni, ollaan ilmoittauduttu Tokoleirille. Siihen mennessä olisi kiva saada taas asioita jo vähän eteenpäin, että saisi kurssista kaiken mahdollisen hyödyn irti. Täytyisi pyytää jotain taas vähän kuvaamaankin, että näkisi miten sitä itse heiluu ja vääntyilee….

Vielä loppuun tilanne päivitystä tuon edellisen tekstin jälkeiseltä puoleltatoista (?) viikolta…. Säät on suosineet ja lämmintä on riittänyt joka päivä päälle +20 asteen, minkä takia Vikke on ollut ihan puoli kuollut. Mä jo viime kesänä suunnittelin sen turkin keventämistä, mutta säiden ollessa suht viileitä suurimman osan ajasta en sitten saanut aikaiseksi. Nyt päätin jo ensimmäisen helleviikon jälkeen, kun koira oli vajaan 6km hihnalenkin jälkeen kuin raato koko illan, että nyt sitten tukka lähtee. Eipä siinä sitten muuta kuin ohennussaksien hankintaan ja tuumasta toimeen. Muutamana iltana oon nyt harventanut kauluksen, mahanalusen ja perskarvoja, mutta vielä täytyisi lisää saada pois. Selvästi kyllä tuntuu jo tuokin auttavan, eikä V ihan niin kamalalta näytäkään kun mitä mä etukäteen pelkäsin. Lähinnä näyttää teinipojalta, ainoastaan harmaantuva kuono paljastaa, että ikää saattaa jo olla ihan aikuisen verran. Kuvia saatte, kun saadaan koko koira kertaalleen ohennettua.

Nadin tärpit ajoittuivat viime viikon puoliväliin, minkä jälkeen jo viikonloppuna Vikke sai portin läpi palautetta kun kehtasi mennä flirttailemaan. Vuotaminenkin loppui heti viikonloppuna, joten ohi alkaa olla taas tällä erää. Tosin naapurin mäyräkoira aloitti sitten heti Nadin perään juoksun, joten Viken piina jatkunee vielä ainakin viikon verran. Paljon enemmän V kyllä naapurin nartun perään on kun tuon oman, ilmeisesti aikuinen nainen olisi paljon kiinnostavampi. On kuulemma päivisinkin huutanut sisällä, mitä ei kyllä normaalisti koskaan tee. Vikke onkin viettänyt viikonloppuna ja viikollakin muutamia iltoja porukoilla ”nenää puhdistamassa”, että saa lepoa meidän mäen hajuista vähäksi aikaa. Kotona en ole vielä sisällä päästänyt koiria yhteen, Vikke kun vielä yrittää Nadiakin, eikä usko kun toinen ärisee ja tikkaa. En viitsi ottaa sitä riskiä, että satuttavat itsensä liukkaalla parketilla tai Vikke saa kunnolla hammasta, mieluummin muutama ”turha” eristyspäivä kun yhtään liian vähän. Pihalla tosin ollaan oltu jo porukalla, toissapäivänä ja eilen niin, että V oli hihnassa ja tänään käytiin jo pellolla Wilman ja äitin kanssa vähän riekkumassa ja noi mun kaksi älykköä p*skaojassa uimassa.... Eiköhän me jo loppuviikkoon päästä sisälläkin porteista eroon, Nadin pissat kun ei aiheuta enää mitään vaahto- eikä tärinäreaktioita. Se viestin perille meno nenästä ihan sinne aivoihin asti vaan tuntuu nyt kestävän pikkasen kauan

Vielä Nadin treenailuista hieman. Juoksun aikaan ei paljoa tehty, muutamia lyhyitä pätkiä ja aamuin illoin tietty ruokakupilla istumisen ja/tai maahan menon vahvistamista. Agin osalta tein päätöksen, että jatketaan nyt vielä ainakin kurssin verran yksityisellä ja ilmoittauduin hallin omalle alkeisjatkokurssille. Ensimmäinen kerta käytiin viime perjantaina, jolloin lähinnä katsottiin, mitä me ollaan aiemmin tehty ja otettiin pientä hyppysarjaa. Uutena juttuna takaakierto, minkä N taas hoksasi nopeammin kuin minä. Kontaktiesteille sain hyvät vinkit kuinka treenata. Toisella kerralla maanantaina otettiin pari pätkää, joista toisella uutena takaaleikkaus. Tämäkin sujui (koiralta) hyvin ihan parilla toistolla. Nyt alkaa tosin sitten tulla ohjaajan rajallisuus vastaan, oikein lahjakkaasti osaan jo juosta itse esteelle ja samalla ajattaa koiran siitä ohi… Nadista on muotoutumassa varsinainen kontakti – ja putkihullu, painelee A:lle tai putkeen heti jos silmä välttää…. Keinukin menee jo sujuvasti yksittäin! Edelleen meillä on kivaa, eikä maanantaina hellelukematkaan neitiä häirinneet.

Oliskohan tässä kaikki tältä erää, koitan päivitellä vähän useammin taas niin ei tulisi näin kamalan pitkää jaaritusta kerrasta…. Huomenna Nadi pääsee Toko treeneihin ja ehkä lopuksi vähän treenaamaan kontakteja nyt, kun meillä on A ja puomi omalla kentälläkin käytössä!

lauantai, 24. huhtikuu 2010

Kuvatuksia :)

Lauantai illan iloksi muutama kuva

Belgianpaimenkoirien rotumääritelmästä lainattua: 'Luonteen tulee kuvastua koiran olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä.' Mä oon lähes vakuuttunut, että sillä tarkoitetaan jotakin tämä suuntaista:

Siis ainakin koiran luonne kuvastuu tässä kuvassa ja silmätkin kipinöi

Majakka ja perävaunu:

Joukkueen johtaja hieman tottelemattomine alamaisineen

Tytöt

Nadin vai WIlman keppi, kas siinä pulma....

lauantai, 24. huhtikuu 2010

Paaaljon parempi viikko tällä kertaa :)

Kyllä kannatti alkuviikosta narista ja nurista täällä ja muualla, koska heti alkoi parempi kausi  Maanantaina vuodatin treenikaverille oikein olan takaa puhelimessa, minkä jälkeen helpottuneena ajattelin lähteä vielä kokeilemaan. Noh, yön aikana oli jotain liikahtanut koiran (tai ehkä sittenkin ohjaajan) korvien välissä, seuraaminen oli nimittäin aika-ajoin jopa melkein hyvää! Paikka pysyi hyvänä, ei siis jäänyt laahaamaan perään, muttei silti alkanut poikittamaan. Koira oli innoissaan ja molemmilla treenin jälkeen hyvä mieli

Koska ihminen on ahne, oli sitten pakko tiistainakin vähän kokeilla  Selvästi Nappulasta huomasi, ettei neljäs(?) päivä putkeen ollut kovin järkevää, mutta silti ihan onnistunut pätkä! Seuraaminen ok, ei ihan niin intensiivistä kuin maanantaina, muttei suuren suuria puutteitakaan (siis siihen nähden, mitä koira osaa). Otettiin lisäksi luoksetuloja lyhyellä matkalla, alkaa sujua ihan ok niin, että kutsun kädet sivulla ja ohjaan vasta läheltä eteen. Pysyy suht hyvin istumassa, pari kertaa kokeili ennakoida jo kun käännyin. Tehtiin sitten väliin muutamia paikallaistumisharjoituksia, minkä jälkeen vielä luoksetulo. Pari maahanmenoa leikin lomassa ja hyvillä mielin jo toista päivää putkeen pois!

Keskiviikkona oli vuorossa pitkästä aikaa kimppatreeniä. Otettiin ensimmäisiä kertoja Tokon alo luoksepäästävyys, hyvin malttaa rivissä sivulla, ”tuomarin” tullessa kohdalle nousi seisomaan ja meni vastaan, muttei loikkinut. Pari luoksetuloa pidemmällä matkalla, vauhti kun ehti nousta, niin piti ensin loikata vasten ennen eteen istumista. Jatketaan siis harjoittelua lyhyellä matkalla vielä hyvä tovi, että loppuasento on varmasti koiralle selvä ennen vauhdin lisäämistä. Sitten se seuraaminen…. Kaverit ei olleet nähneet tätä meidän ”bravuuria” piiiiitkiiiiin aikoihin, mutta ihan positiiviset kommentit saatiin Edistys syksystä on kuulemma huimaa,(mikä helpotus!) töitä on kyllä tehtykin ihan riittävästi. Samoilla linjoilla oltiin myös jatkon suhteen, käsiavun häivytystä ja takapään hallintaa että saadaan kulmatkin sujumaan. Pituutta lisätään maltilla, ettei mielenkiinto lopahda. Lopuksi otettiin parit agiesteet, uutena tuli Nadille pussi. Pari kertaa nostettiin pussin suuta, minkä jälkeen neiti sujahti pussiin kuin olisi ennenkin tehnyt. Se selvästi tykkää hurjasti esteistä ja oppii ne noin tuhat kertaa helpommin ja nopeammin kuin toko/tottisjutut. Keskiviikkona tehtiin myös hyvä työ ja käytiin luovuttamassa Nappulasta 3 ml verta Hannes Lohen geenitutkimusprojektille. Oli muuten harvinaisen helppo verinäytteen otto, koira istui mun sylissä lattialla ja katseli kun hoitaja otti näytteen. Näytteen oton jälkeen pussas hoitajaa ja unohti koko jutun

Torstain ohjelmassa oli agin alkeiskurssin kolmas kerta. Uusina esteinä otettiin pöytä ja pituus, muina esteinä A, putki, kepit, rengas ja hyppy. Kivaa oli jälleen, imu A:lle alkaa olla jo ihan kiitettävää, samoin putkeen. Suurin ilo oli kepeillä, kun otettiin hypyltä kepeille. Ohjaaja jäi vähän jälkeen, niin N aloitti pujottelin oikein huolimatta siitä, että ehdin auttamaan vasta, kun koira oli jo menossa! Meidän kouluttaja on ihan sitä mieltä, että siinä olis synnynnäinen agikoira. Kovin helppoa onkin ollut tähän asti, kun ohjaajallekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua koiran ohjaaminen myös oikealla puolella. Vaan eiköhän me ehditä sitten myöhemminkin töppäillä :D Lopuksi otettiin taas pieni ”radan” pätkä, rengas – putki – pöytä – hyppy kaarevalla vasemmalla linjalla. Tuollaisella selkeällä pätkällä mä pystyn suunnilleen vaan osoittelemaan seuraavaa estettä, koira hakee esim. putken suun hyvin itsenäisesti. Mä oon ihan ihmeissäni, kuinka joku asia voi olla koiralle noin helppoa hahmottaa ja joku toinen lähes ylivoimaista  Tuskin on kyse ainoastaan ohjaajan taidoista, tokosta kun mulla sentäs on vähän kokemusta, agista ei tasan yhtään. Pääasia kuitenkin, että kerta kerralta meillä on hauskempaa  Kohta ollaan koukussa ja täytyy alkaa miettiä, missä päästäisiin jatkamaan!

Kivan viikon jälkeen sitten perjantaina lenkillä neiti onnistui saamaan ilmeisesti jostain oksasta ihan hyvän kokoisen naarmun toiseen sisäreiteensä. Mulla oli kaikki kolme mukana mettässä ja kuulin kyllä kun joku kolmesta yhdessä vaiheessa vingahti, mutta kun kaikki jatkoivat normaalisti matkaa vauhdin muuttumatta, en sitten katsonut koiria sen tarkemmin. Jäätiin vielä porukoille hengailemaan samalla, kun palautettiin Wilma kotiin, eikä meistä sielläkään kukaan huomannut mitään ihmeellistä. Vasta illalla kotona aloin ihmetellä, et miksi N kulkee hieman selkäköyryssä ja istuu hassusti hännäntyven päällä. Kävin koiran käsikopelolla läpi selästä ja jaloista, muttei mitään, ennen kuin ehdin takasten sisäpuolille. Pikkuneiti muris ja nosteli mulle huuliaan, haavauma oli siis tosissaan kipeä. Kädellä löytyikin tahmea kohta, mihin koskiessa murina yltyi. Ei muuta, kuin lattialle mahallaan taskulampun kanssa tiirailemaan mustia nivusia, että mitä siellä oikein on. Haava ei onneksi ole syvä eikä kovin suuri, joten suihkuteltiin se puhtaaksi ja annettiin olla. Aamulla ei tuntunut juuri enää vaivaavan, mutta otetaan nyt rauhassa pari päivää ja toivotaan, ettei tulehdu. Menee tämän viikonlopun suunnitelmat vähän uusiksi, nyt lauantaina kun oli tarkoitus mennä Nappulan kanssa paikallisen nuorisotoimiston ja meidän seuran järjestämään lemmikkipäivään vähän näyttäytymään ja ehkä jotain vähän tekemäänkin. Luultavasti mennään silti kurkkaamaan menoa, muttei kyllä mitään tehdä. Voisi käydä illemmalla vaikka Viken kanssa pitkästä aikaa pyöräilemässä nyt, kun on vain yksi lenkkikuntoinen koira

 

sunnuntai, 18. huhtikuu 2010

Voihan turhautuminen!

Voi toivottomuus tuota teinikoiraa ja varsinkin sen ”kouluttajaa”. On usko kyllä niiiiiin loppu, ettei mielikuvitus vaan enää riitä keksimään uusia konsteja. Otetaan vastaan kaikki hyvät (ja huonot) vinkit, kuinka koira opetetaan hahmottamaan oma kroppansa, jos sillä ei itsellä ole siitä hajuakaan???? Me junnataan paikallaan, edistystä ei tapahdu niin kauan, kun mä en osaa kertoa tuolle koiralle, että haluan sen liikuttavan myös niitä takajalkoja. Me on harjoiteltu lasten jakkaran avulla -> N osaa hienosti seistä etutassut jakkaralla, jes. Seuraavaksi yritän saada sitä liikkumaan tuolin ympäri -> pää kääntyy kiinni kylkeen, mutta takapää ei liiku. Kun kuono kohtaa kyljen, on pakko siirtää jalat pois alta -> naks ja palkka. Tätä samaa noin pieni ikuisuus, kunnes pienessä päässä liikahtaa ja ne jalat alkavat liikkua jo, kun pää on vasta puolivälissä matkalla kohti kylkeä…. Lopulta saadaan se pylly liikkumaan, mutta kaiken aikaa koiraa kaartuu, takapää ei liiku aktiivisesti vaan menee pakon edessä alta pois. Onpahan opeteltu hieno leikki. Kokeillaan siis niin, että olenkin koiran vierellä sen sijaan, että yritän edestä liikuttaa koko koiraa. Vasemmalle onnistuu jotenkuten, takapää liikkuu siinä kohtaa, kun mun kroppa työntää sitä eteenpäin. Kelvannee näin alkuun sekin, etuosa kun kuitenkin pysyy oikeassa kohdassa tuolilla, eikä asento pääse varsinaisesti vinoksi tuolin ja mun ollessa esteinä. No, koitetaan siis sitä oikeaa, missä koira jopa voisi jotain oppiakin. Voisi, jos ymmärtäisi, että siihen kuuluu muutakin kuin pää ja etujalat. Jos ei ymmärrä, käy niin, että se takapää pysyy liikkumatta paikallaan ja pää yrittää paikaltaan tavoitella ruokaa… Noh, näitä nyt jatketaan ja yritetään saada oivalluksia, just nyt tuntuu vaan niin toivottomalta että….

Toinen, mitä on nyt viimeaikoina taas kokeiltu, on opettaa N peruuttamaan ja lähteä tästä pyörittämään vasemman kautta ympäri, jolloin taas olisi pakko liikuttaa sitä takapäätä, että paikka pysyisi oikeana. Tästähän ei tule sitten ei niin mitään. Nyt päästää jo suoraa taakse pari askelta, mutta vaikka pää pysyy paikallaan, lähtee takaosa aukeamaan jo suoralla. Jos minä lähden kääntymään taakse vasemmalle ja yritän ruualla työntää koiraa ”edellä” pysyy pää kyllä ruuassa, mutta kaula taipuu niin pitkälle kun pystyy ja takaosaa aukeaa kunnes koko koira on irti ruuastakin. Ainoa, miten saan takaosan liikkumaan, on ohjata pää ”ulos”, jolloin perä kääntyy automaattisesti. Tästä taas koira ei opi niin mitään tai ainakaan sitä, mitä haluaisin. Jossain vaiheessa mä turhaudun, minkä jälkeen lakkaa koira edes yrittämästä. Hienoa! Tuoliharjoituksissa se sentäs yrittää jotain, joten niitä se on kai jatkettava. No, maahanmeno on sentään vahvistunut hyvin ruokakupilla, tosin ulkona se on välillä inhottavaa, tai muuten vaan ei huvita tai pysty tai ymmärrä. Parhaimmillaan kuitenkin putoaa heti ja pysyy hyvin. Tässä on sentään tekniikka haluttu, menee hissinä seisomasta ja istumasta luonnostaa liikuttamatta takapäätä (yllätys…).

Hyppyäkin koitettiin pitkästä aikaa tänään, kun teline tuossa pihassa kerrankin on. Treenimäärään nähden tarjoaa jo ihan kivasti esteellä hyppyä. Nyt myös pysäytin esteen taakse hetkeksi seisomaan ennen vapautusta. Seisominen tuskin tuolle tulee olemaan ongelma, kun musta tuntuu, että se lähes aina seisoo ja tuijottaa mua. No joo, tämä siis ihan ok.

Jottei menisi ihan marinaksi, on meillä ollut kivaakin. Torstaina oltiin toista kertaa agilityssä, mikä on molemmista edelleen hauskaa! Siellä saan myös parhaat seuraamispätkät ulos, kun esteiden välillä neiti tarjoaa itse! Viimeksi otettiin uusina esteinä muuri, A ja rengas. Näissä ei ongelmaa, vaikka olin varautunut houkutteluun A:lla, mutta neitipä kiipesi ja vauhdilla heti ensimmäisellä yrityksellä! Lisäksi otettiin putkea, hyppyä, puomia ja keppejä. Kaikki vanhat jutut oli selvästi muistissa, ei ongelmia. Viimeiseksi otettiin kolmen esteen sarjaa muuri, kaareva putki ja tavallinen hyppy. Ensimmäisellä kerralla empi putkeä, kun oli musta ja kaarella, mutta jo toisella kerralla meni ongelmitta ja haki itse putken. Mun ohjaus myös koiran oikealta puolelta alkaa helpottua, alkuun oli ihan mahdotonta hahmottaa koiraa oikealla puolella. Agi on selvästi Nadille jotenkin helpompaa hahmottaa, kun kaikkeen liittyy joku selkeä juttu mitä tehdä. Hyvä, että on nyt tämä, etten vallan onnistu tuhoamaan meidän suhdetta hinkuttamalla jotain, mitä toinen ei vaan ymmärrä. Lisäksi mä ostin sille kaksi uutta palloa tuossa joku aika sitten, pehmeitä, mitkä vähän pomppivat. Ne on nyt POP, joten on koitettu leikkiä paljon ja aina epäonnistuneiden hinkutusten jälkeen tehty jotain helppoa ja kivaa, ettei jäisi epäonnistumisen/turhautumisen tunne koiralle.

Viken kanssa on tehty muutamia pätkiä mielen virkistykseksi. Tänään sain siltä tosi hienoa seuraamista, kun joutui ensin ikkunasta katselemaan kun touhusin Nappulan kanssa. Tarkoitus oli siis kokeilla sen kanssa, että teenkö itse jotain tosi hullua sen peruuttamisen kanssa, mutta eihän V siihen mitään apua tarvinnut kun se osaa. Kokeilin sen kanssa myös penkille nousemista ja sen kiertämistä, muttei oikein onnistunut, kun muovipenkin pinta oli ällö eikä siinä voinut liikkua. Oli siis seisovinaan kaikilla jaloilla, mutta paino täysin takana. Muutaman askelen sain puristettua, mutten viitsinyt kiusata toista turhaan. Lisäksi se on taas niin sikamaisen ahne laihiksen seurauksena, ettei oikein keskittyminen meinannut riittää muuhun, kuin kuolaamiseen ja ruuan tavoitteluun. Viken kanssa on nyt pääasia, että sillä on kivaa ja saa vähän jotain tekemistä. On se vaan onnellinen narupallonsa kanssa, tänäänkin heitti kyljelleen maahan pallo suussa kun käskin sen rauhoittumaan lopuksi.

  • BH TK1 Donatrix Winchester

    "Vikke"


    s. 10.10.2005


  • Team-Ami Nadine Blue

    "Nadi"


    s. 1.12.2008


  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kahden belgin enemmän ja vähemmän aktiivista elämää, treenejä ja kuvia.

  • Tagipilvi