On se vaikeaa olla teinikoira, kun toisena päivänä kaikki käy ja toisena ei yhtäkkiä osatakaan  mitään. Tuottaa ohjaajalle hieman harmaita hiuksia, kun juuri kun luulet, että palaset alkavat pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen, tuleekin neidille totaalinen muistinmenetys. Ilmeisesti jonkinlaista hormoonimyrskyä pukkaa, kun merkkaillaan hyvin ahkerasti. Toivottavasti nyt ei aloittaisi kuitenkaan juoksua ihan vielä, kun olisi kaikenlaisia suunnitelmia tähän keväälle

Seuraamisen paikkaa on hinkattu koko talvi ja vihdoin jotain tulosta alkaa näkyä, JES! Perusasennot on suoristuneet ja pinna kestää jo ihan mukavia pätkiä. Seuraavana täytyisi saada käsiavut häivytettyä kokonaan, mikä asettaa omat haasteensa, koska alun perin ongelma oli nimenomaan se, että koira haki kontaktia mun kasvoihin ja vääntyi aivan vinoon ja eteen. Tällähetkellä pitää paikkansa, kunhan mun käsi pysyy paikallaan vasemman lonkan kohdalla. Näin ei pidä kontaktia käteen vaan ylös, mutta jos siirrän kättä taakse/alas, siirtyy koira mukana. Tähän koitan saada naksusta taas apua, ollaan ihan sivulla tehty harjoituksia niin, että lasken käden alas ja Naks, kun kontakti ja paikka pysyy käden liikkeestä huolimatta oikeana. Jos tästä pääsisi pikkuhiljaa siihen, että käsi voisi olla alhaalla jo sivulle tullessa ja taas tästä pikkuhiljaa aloitetaan alusta askelkerrallaan siirtymisiä. Lelun kanssa kärsii vielä tarkkuus liikaa, mutta välillä ollaan kokeiltu sivulle tuloja myös lelulla, jonka saisi siirrettyä ehkä helpommin kainaloon paikan kärsimättä. Katsotaan nyt kuinka käy, Nadin kanssa todella sanonta 'hiljaa hyvä tulee' pitää paikkansa En uskalla yhtään liian nopeasti edetä, ettei vaan palaa takaisin poikittamiseen ja edistämiseen.

Luoksetulon loppuasentoa oon saanut mukavasti tiivistymään, tosin ihan lähelle koira tuskin koskaan tulee meikäläisen ulokkeista johtuen.... Yritetään yritetään tätäkin. Tästäkin täytyisi alkaa jo käsiä häivyttää ahkerammin, ettei muodostuisi liian vahvaa kuvaa käsiavuista.

Istumassa kestää jo hyvin etäisyyttä ja aikaa, joten nyt on keskitytty maahanmenoon. Tätä on vahvistettu aamuin illoin ruokakupilla ja treenihetkien yhteydessä ja tulosta alkaa tulla. Pakittaminen on (onneksi) unohtunut ja on selkeästi hahmottanut, että tulee ainoastaan olla. Pari kertaa ollaan oltu häirikköinä osaavampien paikallamakuu treeneissä niin, että oon ihan läheltä syötellyt. Saadaan samalla koirien lähellä makoilusta mukavaa, eikä sitten kesällä ole ihan uusi juttu enää. Seisominen on ihan alussa, mutta treenimäärän nähden ok vaiheessa. Hyppyä ollaan treenailtu sen verran, että hyppytelineellä tajoaa hyppäämistä. Välillä oon pysäyttänyt esteen taakse 'top' - nami, joten ihan ok tämänkin suhteessa treeniin.

Viime lauantaina käytiin pyörähtämässä Tampere KV:ssä aikas mukavin tuloksin: Nadi Jun ERI1, PN4 Tuomari vielä sanoi, että haluaa ehdottomasti nähdä tämän koiran vuoden tai edes muutaman kuukauden kuluttua uudelleen koska on niin lupaava. Täytynee siis käydä näytillä jossain vaiheessa. Nyt ei ole ilmoittauduttu yhteenkään näyttelyyn, keskitytään hetkeksi muuhun touhuiluun.

Ilmoittauduin ihan extempore dalmiste Pk-leirille, kun huomasin ilmoituksen vapaista paikoista. Katsotaan, pääsisikö jo parin viikon päästä jäljelle vai tuleeko viikonlopusta tottis- ja esine tehotreeni. Kumpikin sopii ja tulee tarpeeseen!

Vikke lenkkeilee ja laihduttaa, vaihdoin koirille ruuan joku viikko sitten ja näyttää toimivan herralla on oikein kivat kerrokset ilmestynyt kylkiin.... Nadillekin sopii hyvin, ei ole enää ihan luuranko. Tässä siis pysytään toistaiseksi.