Meillä on Nappulan kanssa ollut oikein aktiivi viikonloppu; torstaina aloitettiin agilityn alkeiskurssilla ja perjantaista sunnuntaihin palauteltiin mieleen jäljen saloja dalmisten Pk-leirillä Hiidenhelmessä Punkalaitumella.

Torstaina aloitettiin agi, joka sujui yli ohjaajan kaikkien kuvitelmien! Ensin otettiin ihan perus hyppyjä, ensin yksittäistä estettä ja sitten kahta hyppyä putkeen. Tässä ei ongelmia, ainoastaan ohjaajalle tekee tiukkaa ohjata koiraa oikealta puolelta, sen verran monta vuotta on tullut vahvistettua aina ja kaikessa sitä vasenta sivua… Tämä nyt ei vielä ole ongelma, mutta täytyy muistaa tehdä paljon toistoja molemmin puolin, jottei siitä sitä tulisikaan.  Hyppyjen jälkeen kokeiltiin putkea, jonka Nadi meni varsin sujuvasti, kunhan ensimmäisen kerran hoksasi mitä haluan. Puomilla neiti onnistui kahta puolta olleista ihmisistä huolimatta roiskaisemaan muutaman kerran alas, minkä jälkeen tuli stoppi keskelle puomia. Alas estettiin hyppäämästä eikä eteenpäin meno innostanut, joten neiti jumitti keskellä hetken aikaa tuumailemassa tilannetta. Tämän jälkeen päätti jatkaa matkaa, eikä puomin kanssa ollut enää ongelmaa vaan sen pystyi hölkkäämään päästä päähän ja odottamaan alastulokontaktilla namia. Puomin jälkeen kokeiltiin vielä keppien pujottelua, mikä sujui namin perässä ongelmitta. Ensimmäisen kerran lopuksi otettiin vielä kahden esteen sarjaa niin, että hypystä jatkettiin suoraan putkeen. Tässä kohdassa Nappula yllätti ohjaajansa oikein kunnolla hakeutumalla itse putkeen, vaikka seisoin putken vieressä eikä näin oltu tehty vielä kertaakaan aiemmin! Hyvillä mielin siis jatketaan harjoituksia seuraavalla kerralla, kivaa oli molemmilla.

Perjantaina käytiin aamulla isojen kanssa metsässä lenkkeilemässä, minkä jälkeen olikin aika pakata tavarat kyytiin ja ottaa suunnaksi Punkalaidun. Perjantai oli varattu leirille saapumiseen, tavaroiden purkuun ja treenisuunnitelmien tekoon, missä vierähtikin hyvä tovi.

Lauantaina oli aika suunnata heti aamusta kohti peltoa muistelemaan, mitä sitä jäljellä olikaan tarkoitus tehdä. Ensimmäinen jälki oli suora – väli purkki – suora – kulma – loppupurkki. Ihan jäljen alussa oli hieman pyörimistä, mutta tästä kun päästiin, ei itse jäljessä ollut ongelmaa. Purkkien ilmaisu oli odotetusti hieman hukassa, tätä on tehty kaiken kaikkiaan vähän eikä nyt talven jälkeen vielä ollenkaan. Maahan kuitenkin mentiin, kun eteenpäin ei päässyt, annoin käskyn ja lopulta kyykistyin viereen auttamaan. Kulma meni hienosti, N tarkisti oletetun seuraavan askeleen ja kun sitä ei ollut edessä, nappasi sen sujuvasti vasemmalta ja jatkoi jäljestystä viimeiselle purkille, jonka ilmaisi jälleen avustettuna. Nadilta ei ole pellolla vaadittu jokaisen askeleen tarkistusta, koska tähtäin on kuitenkin metsäjäljellä. Pellolla riittää, että vauhti on sopivan rauhallinen, nenä pysyy alhaalla ja koira tarkasti jäljen päällä. Ruuan jälkeen iltapäivällä otettiin toinen jälki, tällä kertaa metsässä. Metsäjälkeä on tehty vasta muutamia kertoja ja kokemattomuus näkyi nyt ensimmäisen jäljen jälkeen hieman väsyneenä pienenä seilaamisena jäljellä. Jäljestys ei ollut niin tarkkaa kuin yleensä, vaan muutaman kerran N poikkesi hieman jäljen sivuun. Jäljellä olleet kolme purkkia sujuivat käskyllä avustettuna jo nopeammin, joten eiköhän se ilmaisu sieltä ala mieleen palautua. Kulmat sujuivat metsässäkin ongelmitta. Jälki on siis kaiken kaikkiaan hyvällä mallilla! Illalla otettiin vielä hyvin lyhyt tottispätkä. Lähinnä katsottiin seuraamista ja pohdittiin koiran kropan hallintaa, jossa on siis paljon hommia. Koiran ollessa jo aika poikki ja iltapalan odottaessa syöjiä ei suuremmin hinkattu, mutta hyviä vinkkejö saatiin. Ohjelmassa tulee olemaan ympäri peruuttamisen opettamista, jotta saataisiin takapää mukaan ja mahdollisesti kesällä kurssia kropanhallinnasta, kivaa!

Sunnuntaina heti aamusta takaisin metsään, missä oli ohjelmassa esineruutua. Esineruutuhan on meidän kaikkein vaikein osuus, Nadin saalisvietti ei riitä leikin kautta ruudun opettamiseen eivätkä esineet metsässä kiinnosta. Nytkin kokeiltiin ensin avustajan kanssa leikin kautta, muttei toimi niin ei toimi, joten tämä hylättiin heti alkuun. Mun kanssa leikkimällä palautti kyllä esinettä, muttei näin oikein pääse etenemään, kun kevyt pieni esine ei lennä kuin lyhyen matkan. Koska Nadista on hauskaa, kun siltä yrittää varastaa tavaroita, hyödynnettiin tätä ja saatiin näin avustaja mukaan ja esinettä vähän kauemmaksi. Hetken kuluttua kokeiltiin toista keinoa, mitä olen jo pitempään miettinyt. Tarkoituksena on vahvistaa koiran yleistä esinemotivaatiota varsinkin metsässä ihan sheippaamalla. Esineet tallatulle alueelle, koira, ohjaaja, naksu ja namia ja odotellaan. Nopeasti hoksasi, että namin saa esineiden kautta ja lopuksi tarjosi jo esineiden nostamista, mihin lopetettiinkin, ettei tule liikaa yhdellä kerralla jo valmiiksi hieman väsyneelle koiralle. Esineruudun jälkeen kun jäi vielä aikaa, tein jäljen pellolle. Mukavaksi ja helpoksi lopetukseksi tarkoitettu jälki ei ehkä ihan sitä ollutkaan, mutta hienosti pikkuneiti siitä selvisi. Keskellä jälkeä oli ”hieman vetinen” alue, jossa osa jäljistä täyttyi täysin vedellä. Annoin kuitenkin koiran itse selvittää tilanteen ja napata seuraavan jäljen, eivätkä lätäköt näin tuottaneet ongelmia. Ensimmäinen purkki oli vaikea, N selvästi tiesi että maahan pitäisi mennä, mutta alla oleva lätäkkö teki maahan menosta hitaaaaaaan. Päästin tästä koiran heti jatkamaan jäljestystä, eikä kuivalla loppu jäljellä tai purkilla ollut ongelmia. Hyvillä mielin siis jatketaan tästä!

Kaiken kaikkiaan leiri oli oikein onnistunut ja osaltaan vahvisti mun ajatuksia ja toi sopivasti uutta mietittävää. Tästä on hyvä jatkaa! Kouluttajan kommentti Nappulasta oli KIVA ja sitähän se on, nimenomaan kiva  Kaikessa ja aina, sen kanssa voi mennä minne vaan ja kokeilla melkein mitä vaan. Ei kovin vahvaviettinen, mutta yrittää ja tekee parhaansa, kunhan minä osaan sitä opastaa. Hyvin erilainen kuin Vikke, mikä aiheuttaa ajoittain ohjaajalle päänvaivaa miettiä täysin erilaisia lähestymistapoja asioihin.

Vikestä puheen ollen, se oli tänään maailman paras ja pätevin esine-etsijä koira, kun löysi Nadilta heti alkutalvesta pellolle tippuneen tossun! Oltiin koirien kanssa tuossa meidän viereisellä kesantopellolla, koirat tonki omiaan ja me äidin kanssa juoruttiin perässä, kun V yhtäkkiä nostaa pään ylös pellosta jotain pientä ja mustaa suussa. Onneksi mulla välähti heti ja tajusin hihkaista sille ’hienoa, tuu äkkiä näyttään mitä löysit!’ ja sehän tuli, korvat luimussa äärimmäisen onnellisena poikana esittelemään aarrettaan. Meillä oli hetken melkoiset bileet Vikkiksen kanssa, tietenkään mulla ei ollut sille mukana mitään palkaksi, mutta onneksi sille riittää esineellä leikkiminenkin  Meinasi koira haljeta ylpeydestä! Nyt on taas varatossu tallessa, niitä kun tuossa talvella tippui metsään ja pellolle useampi ja salaa jo toivoinkin, että V jonkun niistä sieltä huomaisi nyt lumien sulaessa. Tämä oli vielä se kaikkein vähiten käytössä ollut, heti ensimmäisellä lenkillä tippunut tossu.

On mulla vaan niiiiiiin viisaat ja kivat koirat!

Vielä muutama kuvatus torstailta: