Voi toivottomuus tuota teinikoiraa ja varsinkin sen ”kouluttajaa”. On usko kyllä niiiiiin loppu, ettei mielikuvitus vaan enää riitä keksimään uusia konsteja. Otetaan vastaan kaikki hyvät (ja huonot) vinkit, kuinka koira opetetaan hahmottamaan oma kroppansa, jos sillä ei itsellä ole siitä hajuakaan???? Me junnataan paikallaan, edistystä ei tapahdu niin kauan, kun mä en osaa kertoa tuolle koiralle, että haluan sen liikuttavan myös niitä takajalkoja. Me on harjoiteltu lasten jakkaran avulla -> N osaa hienosti seistä etutassut jakkaralla, jes. Seuraavaksi yritän saada sitä liikkumaan tuolin ympäri -> pää kääntyy kiinni kylkeen, mutta takapää ei liiku. Kun kuono kohtaa kyljen, on pakko siirtää jalat pois alta -> naks ja palkka. Tätä samaa noin pieni ikuisuus, kunnes pienessä päässä liikahtaa ja ne jalat alkavat liikkua jo, kun pää on vasta puolivälissä matkalla kohti kylkeä…. Lopulta saadaan se pylly liikkumaan, mutta kaiken aikaa koiraa kaartuu, takapää ei liiku aktiivisesti vaan menee pakon edessä alta pois. Onpahan opeteltu hieno leikki. Kokeillaan siis niin, että olenkin koiran vierellä sen sijaan, että yritän edestä liikuttaa koko koiraa. Vasemmalle onnistuu jotenkuten, takapää liikkuu siinä kohtaa, kun mun kroppa työntää sitä eteenpäin. Kelvannee näin alkuun sekin, etuosa kun kuitenkin pysyy oikeassa kohdassa tuolilla, eikä asento pääse varsinaisesti vinoksi tuolin ja mun ollessa esteinä. No, koitetaan siis sitä oikeaa, missä koira jopa voisi jotain oppiakin. Voisi, jos ymmärtäisi, että siihen kuuluu muutakin kuin pää ja etujalat. Jos ei ymmärrä, käy niin, että se takapää pysyy liikkumatta paikallaan ja pää yrittää paikaltaan tavoitella ruokaa… Noh, näitä nyt jatketaan ja yritetään saada oivalluksia, just nyt tuntuu vaan niin toivottomalta että….

Toinen, mitä on nyt viimeaikoina taas kokeiltu, on opettaa N peruuttamaan ja lähteä tästä pyörittämään vasemman kautta ympäri, jolloin taas olisi pakko liikuttaa sitä takapäätä, että paikka pysyisi oikeana. Tästähän ei tule sitten ei niin mitään. Nyt päästää jo suoraa taakse pari askelta, mutta vaikka pää pysyy paikallaan, lähtee takaosa aukeamaan jo suoralla. Jos minä lähden kääntymään taakse vasemmalle ja yritän ruualla työntää koiraa ”edellä” pysyy pää kyllä ruuassa, mutta kaula taipuu niin pitkälle kun pystyy ja takaosaa aukeaa kunnes koko koira on irti ruuastakin. Ainoa, miten saan takaosan liikkumaan, on ohjata pää ”ulos”, jolloin perä kääntyy automaattisesti. Tästä taas koira ei opi niin mitään tai ainakaan sitä, mitä haluaisin. Jossain vaiheessa mä turhaudun, minkä jälkeen lakkaa koira edes yrittämästä. Hienoa! Tuoliharjoituksissa se sentäs yrittää jotain, joten niitä se on kai jatkettava. No, maahanmeno on sentään vahvistunut hyvin ruokakupilla, tosin ulkona se on välillä inhottavaa, tai muuten vaan ei huvita tai pysty tai ymmärrä. Parhaimmillaan kuitenkin putoaa heti ja pysyy hyvin. Tässä on sentään tekniikka haluttu, menee hissinä seisomasta ja istumasta luonnostaa liikuttamatta takapäätä (yllätys…).

Hyppyäkin koitettiin pitkästä aikaa tänään, kun teline tuossa pihassa kerrankin on. Treenimäärään nähden tarjoaa jo ihan kivasti esteellä hyppyä. Nyt myös pysäytin esteen taakse hetkeksi seisomaan ennen vapautusta. Seisominen tuskin tuolle tulee olemaan ongelma, kun musta tuntuu, että se lähes aina seisoo ja tuijottaa mua. No joo, tämä siis ihan ok.

Jottei menisi ihan marinaksi, on meillä ollut kivaakin. Torstaina oltiin toista kertaa agilityssä, mikä on molemmista edelleen hauskaa! Siellä saan myös parhaat seuraamispätkät ulos, kun esteiden välillä neiti tarjoaa itse! Viimeksi otettiin uusina esteinä muuri, A ja rengas. Näissä ei ongelmaa, vaikka olin varautunut houkutteluun A:lla, mutta neitipä kiipesi ja vauhdilla heti ensimmäisellä yrityksellä! Lisäksi otettiin putkea, hyppyä, puomia ja keppejä. Kaikki vanhat jutut oli selvästi muistissa, ei ongelmia. Viimeiseksi otettiin kolmen esteen sarjaa muuri, kaareva putki ja tavallinen hyppy. Ensimmäisellä kerralla empi putkeä, kun oli musta ja kaarella, mutta jo toisella kerralla meni ongelmitta ja haki itse putken. Mun ohjaus myös koiran oikealta puolelta alkaa helpottua, alkuun oli ihan mahdotonta hahmottaa koiraa oikealla puolella. Agi on selvästi Nadille jotenkin helpompaa hahmottaa, kun kaikkeen liittyy joku selkeä juttu mitä tehdä. Hyvä, että on nyt tämä, etten vallan onnistu tuhoamaan meidän suhdetta hinkuttamalla jotain, mitä toinen ei vaan ymmärrä. Lisäksi mä ostin sille kaksi uutta palloa tuossa joku aika sitten, pehmeitä, mitkä vähän pomppivat. Ne on nyt POP, joten on koitettu leikkiä paljon ja aina epäonnistuneiden hinkutusten jälkeen tehty jotain helppoa ja kivaa, ettei jäisi epäonnistumisen/turhautumisen tunne koiralle.

Viken kanssa on tehty muutamia pätkiä mielen virkistykseksi. Tänään sain siltä tosi hienoa seuraamista, kun joutui ensin ikkunasta katselemaan kun touhusin Nappulan kanssa. Tarkoitus oli siis kokeilla sen kanssa, että teenkö itse jotain tosi hullua sen peruuttamisen kanssa, mutta eihän V siihen mitään apua tarvinnut kun se osaa. Kokeilin sen kanssa myös penkille nousemista ja sen kiertämistä, muttei oikein onnistunut, kun muovipenkin pinta oli ällö eikä siinä voinut liikkua. Oli siis seisovinaan kaikilla jaloilla, mutta paino täysin takana. Muutaman askelen sain puristettua, mutten viitsinyt kiusata toista turhaan. Lisäksi se on taas niin sikamaisen ahne laihiksen seurauksena, ettei oikein keskittyminen meinannut riittää muuhun, kuin kuolaamiseen ja ruuan tavoitteluun. Viken kanssa on nyt pääasia, että sillä on kivaa ja saa vähän jotain tekemistä. On se vaan onnellinen narupallonsa kanssa, tänäänkin heitti kyljelleen maahan pallo suussa kun käskin sen rauhoittumaan lopuksi.